Kokemuksiani masennuslääkkeen käytöstä

Mielenterveysongelmien hoitaminen lääkkeillä herättää monenlaisia tunteita. Nykyään lääkkeistä keskustellaan avoimemmin kuin ennen, eikä niiden käyttämiseen liity enää niin suurta stigmaa. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihmisen psyykkeeseen, tunteisiin ja mieleen vaikuttaviin lääkkeisiin suhtaudutaan varauksella. Lääkkeet saattavat pelottaa ja herättää epäilyksiä. Ongelmana on ehkä se, että lääkkeiden nähdään muuttavan ihmisen persoonaa. Viekö lääke meistä mukanaan ihmisyyden ja inhimillisyyden rosot? Tekeekö lääke meistä tunteettomia robotteja? Tuhotaanko lääkkeillä jotain perustavanlaatuista?

Toinen ongelma lääkkeissä on se, että niiden toimintatapaa ei voida perustella tieteellisesti kovinkaan vakuuttavasti. Tietysti tällaisten kemiallisten aineiden syöminen voi herättää epäluuloja ja pelkoa. SSRI ja SRNI-lääkkeiden pakkousselosteissa lukee seuraavalla tavalla: "Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta." Lääkkeisiin liittyy myös haittavaikutuksia ja joillakin lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa varsin hankalia lopetusoireita. On mielestäni aiheellista suhtautua tällaisiin lääkkeisiin kriittisesti ja punnita tarkkaan lääkkeen aloittamista ja sitä, millaisia hyötyjä ja haittoja se tuo mukanaan. 

Kolmas kysymys on, että pitäisikö ihmisen pystyä kohtaamaan ongelmansa ilman kemikaaleja. Ratkeaako ongelma silloin oikeasti, jos se katoaa lääkettä syömällä? Onko onni silloin aitoa, vai ainoastaan lääkeaineen ansiota? Nykyään kritisoidaan paljon sitä, että masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tarjotaan melko nopeasti lääkkeitä, kun taas terapiaan pääseminen on huomattavasti hankalampi prosessi.

Kerron seuraavaksi omia kokemuksiani masennuslääkkeen käytöstä. On tärkeää muistaa, että lääke vaikuttaa yksilöllisesti. Joku toinen voi siten reagoida samaan lääkeaineeseen hyvin eri tavalla. 

Olen itse käyttänyt ahdistukseni hoitoon venlafaksiinia vuodesta 2016 lähtien. Kyseessä on SRNI-lääke, joka vaikuttaa serotoniinin lisäksi myös noradrenaliiniin. En ole käyttänyt lääkettä säännöllisesti, vaan olen ollut välillä ilman lääkettä ja sitten aloittanut sen taas uudestaan. Nyt olen syönyt venlafaksiinia puolentoista vuoden ajan 75mg päiväannoksella. Mielialalääkkeen lisäksi olen käyttänyt välillä myös erilaisia lääkkeitä unettomuuden hoitoon, joihin en viitsi nyt paneutua kuitenkaan enempää. Venlafaksiinin haitta- ja sivuvaikutukset ovat hyvin samankaltaisia kuin SSRI-lääkkeiden. Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi, suun kuivuus, ummetus, päänsärky, huimaus, väsymys, unettomuus ja hikoilu. Minulle lääke on sopinut hyvin, eikä siitä ole tullut oikeastaan mitään selkeitä haittoja, joita olisin osannut yhdistää lääkkeen käyttöön. Lääke on vaikuttanut positiivisesti mielialaani, vähentänyt voimakasta ahdistusoireilua ja parantanut elämänlaatua. Ilman sitä en olisi ollut työ- tai opiskelukykyinen. Lääke on auttanut pahimpien vaiheiden yli ja pitänyt kiinni arjessa ja tekemisessä.

Lääkkeen aloittamiseen liittyi joitakin lieviä oireita. Ensimmäisinä päivinä silmän pupillit näyttivät aivan valtavan kokoisilta. Nyt ne ovat kai kuitenkin aika normaalit tai sitten olen vain tottunut lautasen kokoisiin pupilleihin?😂 Ensimmäisen lääkkeen jälkeen oli hieman pahoinvointia ja oksetuksen tunnetta, mikä liittyy kai serotoniinitasoissa tapahtuviin muutoksiin. Silloin kun aloitin venlafaksiinin ensimmäisen kerran, oli muutaman päivän ajan vähän huimaava olo ja valoarkuutta silmissä. Myöhemmin uudestaan aloittaessani ei ole kuitenkaan näitä ollut. Aloitusoireet olivat itselläni kuitenkin hyvin lieviä ja menivät nopeasti ohi.

Venlafaksiinin käytön lopettaminen on sen sijaan aiheuttanut minulla ihan selkeitä lopetus-/ vieroitusoireita. Olen lopettanut lääkkeen joka kerta itsekseni seinään, mitä en suosittele kenellekään. Jos olisin lopettanut hitaammin lääkeannosta vähentämällä, olisin voinut välttyä oireilta. Lääkkeen lopettamisesta pitäisi aina keskustella lääkärin kanssa ja tehdä yhdessä suunnitelma siitä, millä tavalla lääkkeen käyttöä aletaan vähentämään.

Lopetusoireet ovat alkaneet joka kerta muutaman päivän jälkeen viimeisen lääkkeen ottamisesta. Oireina on ollut lievä päänsärky, huimaus, heikotus ja näköhäiriöt. Inhottavin oire on ollut sähköiskumaiset "suhahdukset/nytkähdykset" päässä. Yhtäkkiä päässä tuntuu ehkä sekunnin kestävä sähköisku, joka vie kaiken huomion. Jos olen esimerkiksi kävellyt kaupungilla, tuntuu siltä kuin koko keho nytkähtäisi tuon tuntemuksen aikana, jalat menisivät alta ja et näkisi sen aikana mitään. Ikään kuin aivot olisivat sekunnin off-tilassa ja menisivät sitten takaisin päälle. Nämä vieroitusoireet ovat loppuneet yleensä noin kahden viikon jälkeen. 

Viimeksi kun lopetin venlafaksiinin käytön, aloin kärsimään noin kuukauden päästä todella voimakkaasta ahdistuksesta ja unettomuudesta. Uskon, että ahdistus ja unettomuus johtuivat liian nopeasta lääkkeen lopettamisesta. Muistaakseni SSRI- ja SRNI-lääkkeet alkavat vaikuttamaan mielialaan noin kuukauden päästä käytön aloittamisesta, joten olisi loogista, että käytön lopettaminenkin näkyisi mielialassa juuri kuukauden jälkeen. Seurauksena oli sitten se, että jouduin käyttämään unilääkkeitä pari kuukautta ja aloittamaan venlafaksiinin käytön uudestaan. Seuraavan kerran kun lopetan lääkkeen käytön, aion tehdä sen hitaasti ja keskustella lopetuksesta lääkärin kanssa. Suunnitelmissani on aloittaa lääkkeen vähentäminen tämän vuoden puolella.

Lähteet:

Huttunen, M. 2017. Ahdistuneisuushäiriöissä käytettävät lääkkeet. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00059#s3/ 

Huttunen, M. 2017. Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00039/ 

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7271&i=ORION+PHARMA_VENLAFAXIN+ORION/