Keho viestittää paniikkikohtauksella mielen pahoinvoinnista

Paniikkikohtaus on äärimmäisen voimakas ahdistuneisuuden ja pakokauhun tila, johon liittyy paljon erilaisia sympaattisen hermoston aktivoimia fyysisiä oireita. Paniikkikohtaukset eivät ole kovin harvinaisia; jopa joka viides ihminen on kokenut elämässään yksittäisen paniikkikohtauksen. Ahdistuneisuushäiriöihin lukeutuvasta paniikkihäiriöstä on kyse silloin, jos kohtauksia alkaa esiintymään toistuvasti. Paniikkihäiriöstä kärsivä ihminen usein pelkää jo etukäteen kohtauksien esiintymistä ja alkaa siten välttelemään erilaisia paikkoja ja tilanteita. Paniikkihäiriöstä kärsii elämänsä aikana arviolta 2-3% väestöstä. 

Paniikkikohtauksen oireet ovat eri ihmisillä hieman erilaisia. Toisilla kohtausta hallitsee voimakas kuolemanpelko ja henkilö aidosti uskoo voimakkaiden fyysisten oireiden olevan seuraus jostain elimellisestä sairaskohtauksesta. Toisilla oirekuvassa sen sijaan korostuu enemmän sekoamisen ja hulluksi tulemisen pelko tai pelko oman itsehallinnan menetyksestä. 

Minulla paniikkikohtaukset ovat olleet sellaisia, että olen tiedostanut fyysisten oireiden johtuvan voimakkaasta ahdistuksesta. Olen kokenut paniikkikohtaukset äärimmäisen ahdistaviksi sen takia, että en ole pystynyt kontrolloimaan ja estämään niiden aiheuttamia fyysisiä oireita. Paniikkikohtaus on herättänyt itselläni voimakasta häpeää, itseinhoa ja pelkoa siitä, että en pysty hallitsemaan omaa käyttäytymistäni. Kohtauksen aikana päässäni pyörii jatkuvalla syötöllä erilaisia ahdistavia katastrofiajatuksia, jotka vain pahentavat tilannetta: "nyt nolaan itseni todella pahasti, ryhdistäydy ja rentoudu heti, pilaat elämäsi jos kohtaus tulee nyt, menetät työpaikkasi, olet ihan hullu ja kaikki nauravat sinulle, pilaat elämäsi ja ihmissuhteesi ja joudut loppuelämäksesi sairaalaan, apua mitä jos oksennan kohta jonkun päälle" jne... 

Minulla paniikkikohtaukseen liittyviä fyysisiä oireita ovat todella voimakas ja tiheä sydämensyke, käsien ja toisinaan koko vartalon lihasten tärinä, hikoilu, käsien ja jalkojen pistely ja kihelmöinti, voimakkaat vilunväristykset ympäri kehoa, korvien soiminen ja lukkoon meneminen, raajojen puutuminen ja joskus jopa tunnottomuus. Melko usein olen alkanut itkemään hallitsemattomasti. Maha menee myös kohtauksen aikana sekaisin, tulee kauhea vessahätä ja tarve juosta vessaan. Usein kohtauksen aikana myös oksettaa ja olen muutaman kerran oksentanut vessaan päästyäni. Kohtauksen aiheuttamat fyysiset oireet pistävät elimistön sellaiseen hälytystilaan, että tuntuu pahimmillaan siltä, kuin taju lähtisi kankaalle. Kohtauksen aikana olo on myös todella epätodellinen. Tuntuu siltä, että mieli erkaantuu ruumiista. Kohtauksen jälkeen olo on väsynyt, hämmentynyt ja ahdistunut. Paniikkikohtauksesta toipuminen saattoi viedä joskus koko loppupäivän.

En ole enää viimevuosina kärsinyt paniikkikohtauksista kovinkaan usein ja ne eivät ole olleet myöskään läheskään niin voimakkaita, kuin joskus pahimmillaan. Pahimpana aikana sain paniikkikohtauksia useasti viikossa. Olen oppinut hallitsemaan kohtausten voimakkuutta lähinnä sillä, että en ota niitä enää niin vakavasti ja olen jollain lailla hyväksynyt sen, että niitä voi joskus tulla ja se ei enää elämääni kaada. Jouduin kuitenkin työskentelemään itseni kanssa pitkään, ennen kuin opin suhtautumaan ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin lempeämmin ja hyväksyvämmin. 

Avain paniikkihäiriöstä toipumiseen on mielestäni siinä, että kun paniikkikohtauksia ei enää häpeä eikä pelkää niiden tulemista, niin niitä ei silloin enää myöskään pahemmin tule. Jossain vaiheessa kun olin tarpeeksi usein saanut paniikkikohtauksen  vieraiden ihmisten edessä niin ajattelin vain, että nyt kun olen kerran saanut pahimmissa mahdollisissa tilanteissa kohtauksen, niin minulla ei ole enää mitään menetettävää. Tavallaan kun ne pahat tilanteet joita kamalasti pelkäsi oikeasti tapahtuivat, niin tajusi, että elämä jatkuu senkin jälkeen ja on turhaa enää stressata ja pelätä niitä tilanteita. Viimeisen vuoden aikana olen saanut ehkä kaksi paniikkikohtausta, eli hyvin vähän. 

Paniikkikohtauksiin on usein jokin syy omassa elämässä. On voinut tapahtua jotakin ikävää tai traumaattista. Tai ehkä elämässä on ollut vain liikaa muutoksia pienessä ajassa, mikä on saanut kehon ja mielen kuormittumaan. Jos yhtäkkiä alkaa saamaan paljon voimakkaita kohtauksia, on hyvä pysähtyä miettimään asioita ja pohtia, minkä takia voi huonosti. (Joillakin paniikkikohtausten kaltaiset oireet voivat tosin olla merkki fyysisestä sairaudesta, kuten esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta.) Itse näen paniikkikohtaukset kehon viisaana viestinä kertoa, että nyt sinä voit huonosti, tee jotain. Oikeastaan paniikkikohtauksista voi olla kiitollinen, koska ne havahduttavat viimeistään tajuamaan, että mielessä on asioita, joita tulisi käsitellä. Minulla paniikkikohtaukset viestittivät ainakin siitä, että olen ollut jo pitkään ahdistunut ja masentunut, jotka taas olivat seuraus monesta eri tekijästä. Paniikkikohtausten ansiosta hain apua ja aloin voimaan paremmin. 

Lähteet:

Huttunen, M. & Socada, L. Paniikkikohtaus. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00405. 

Huttunen, M. & Socada L. Paniikkihäiriö. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00404